matkalla

Siitä on aikaa kun täällä viimeksi kirjoitin tai julkaisin mitään.

Kevät oli ja meni, nyt ollaan menossa vauhdilla kohti lapsettomuustutkimuksia. Kävin keväällä keskustelemassa tk-lääkärin kanssa endometrioosin mahdollisuudesta ja sain lähetteen naistentautien poliklinikalle. Kutsu gynekologin vastaanotolle tuli postissa,  tuota aikaa odotettiinkin sitten kauhunsekaisin tuntein reilut 4kk.

Heinäkuussa viimein koitti tutkimusaika, joka löi minut täysin ällikällä. Vastassa oli nuori ja empaattinen naislääkäri, joka heti kättelyssä kertoi lukeneensa papereistani raskaustoiveestani ja suosittelevansa jatkoja viereisen käytävän perhesuunnittelupolille. Endometrioosia ei ole vielä poissuljettu näiden alustavien tutkimusten perusteella, persupolilla lääkäri ottanee kannan siihen koska laparoskopia on tarpeellinen. Tuon tarkkasilmäisen naistentautien puolen gynen ansiosta osa alustavista lapsettomuustutkimuksista on jo tehty, nyt vaan odotellaan että koittaa elokuu ja toinen poli aukeaa.

Ohjelmassa on siis luultavasti syksyllä tutkimuksia, näytteenottoja, tutkimuksia ja vielä kerran tutkimuksia. Toivon että ovulaation induktiohoidot (OI) päästään aloittamaan pian, toivon myös että niillä saadaan tulosta aikaan eikä tarvitse mennä naistenklinikalle inseminaatioon (IUI) tai koeputkihedelmöityksiin (IVF ja ICSI) asti.

Kuluneen vuoden aikana minusta on tullut hyvin lisääntymistietoinen nainen, jolla alkaa olla kattava kuva tarjolla olevista lapsettomuushoidoista terminologioineen ja lyhenteineen. Kovasti toivoisin ettei minun tarvitsisi tietää näistä yhtään mitään, mutta minkäs teet.

P.S. Löysin vanhan päiväkirjamerkintäni vuodelta 2009 jossa pohdin parisuhteeni tulevaisuutta ja kirjoitin haluavani lapsen viimeistään kahden vuoden päästä. Hah hah, se kahden vuoden päästä on nyt.

Kategoria: Lapsettomuus.